hätkähtäen. Kello on enemmän kuin sen pitäisi olla, mutta en ole havahtunut herätykseen. On valinnan hetki.

Minulla on mahdollisuus ahdistua, nousta sängystä hieman liian kiireisesti, iskeä pottuvarvas ikävästi sängynjalkaan, tiputtaa silmälasit yöpöydältä, kompastua yläkerran aulassa lasten leluun, jättää aamujuoma ( vitamiinipommi ) juomatta, juosta navetalle ja nähdä sielläkin vain epäkohtia.

Entä jos kuitenkin venyttelen nautinnollisesti, ajattelen kauniita ajatuksia, nousen kiirehtimättä, haparoin silmälasit varoen, kierrän lasten lelut ja ajattelen lapsista kauniita ajatuksia, sekoitan aamujuoman, juon sen rauhassa, pukeudun huolellisesti, sytytän ulkovalot, kävelen reippaasti mutta rauhassa, raikasta ja lempeää talvi-ilmaa keuhkoihini vetäen navetalle ja tervehdin työtovereitani iloiten.

Jos epäkohtien sijaan tarkastelen asioita, jotka ovat hyvin, jotka puolisoni on tehnyt hyvin, ja joissa itsekin olen onnistunut. Vastaan kärkevään palautteeseen ystävällisesti, ihan tahallani. Iloitsen mukavista lehmistä ja myöhästymisenikin vuoksi täyteläisemmistä utareista, iloisesti syömään koikkelehtivista vasikoista ja hiehosta, joka poikii pian meille ensimmäisen alkiovasikan ikinä. Hymyssäsuin työt sujuvat nopeammin ja helpommin ja koko päivä sujuu paremmin. Lapsetkin käyttäytyvät mukavammin ja ovat taipuisampia yhteistyössä.

Kumman tavan sinä valitset? Minä tiedän kyllä miten minä ainakin yritän. Joka päivä, niinäkin aamuina, joina herään ajoissa.