pehmustetulle sohvalle, joka on kuitenkin aika kova. Sohva on oikeasti harmaa, ja siirretty saunaneteiseen kai isosta kammarista. Mummo on kangaspuillaan kutonut laamapaidoista ja vaaleista miesten kalsareista leikatuista kuteista sohvan päälle pehmoisen vaaleanpunaiseen vivahtavan maton. Riisun vaatteet ja hytisen kylmästä. Ihmettelen, onko saunaneteisessä olevaa tiilitakkaa ikinä lämmitetty - ei ainakaan minun saunoessani - ja kosketan takan reunalla olevaa metallista hassusti puristettua hammastahnatuubia.

Avaan saunanoven, josta höyry puskee silmille ja astun kuumuuteen. - Varo kiuasta, tätini sanoo lauteilta ja nousen puisen jakkaran päältä hänen viereensä. Meitä on saunassa monta ja nauramme heleästi löylynlyönnin lomassa. - Saunassa ei saa huutaa, täti varoittaa ja kertoo lapsuutensa saunomisista. Saunatonttukin on olemassa, tottakai, ja se kurkkii hirsien raosta.

Ukki on tehnyt saunan samalle paikalle jossa entinenkin sauna oli, Juoksutan sormiani pulleita pyöröhirsiä pitkin ja katson, kuinka tätini laskee kuumaa vettä vatiin. Saunan seinästä saa kylmää järvivettä hanasta kesäisin, mutta näin talvisin kylmä vesi on kannettu korvoon. Pumppu kun ei kestäisi jäätymistä. Tätini sekoittaa vatiin sopivanlämpöisen veden ja kysyy, kuka tahtoo olla ensimmäinen. Jokainen vuorollaan saa saippuoida itsensä, ja lopuksi täti kaataa vadista veden kuin suihkusta päällemme. Omalla vuorollani huomaan, että mummo on avannut uuden saunasaippuan ikkunalaudalle astiaan. Kohokirjaimet ovat terävät ja selvästi erottuvat. "Sunlight" siinä lukee, tiedän, ja se tuoksuu ainoalle oikealle. Puhtaalle.

Jokainen lapsi vuorollaan saa kuivata itsensä höyryävänä viileässä pukuhuoneessa hailakan siniseen, hailakan punaiseen tai valkoiseen vohvelipyyhkeeseen. Saunan ovea pidetään armollisesti auki, jotta olisi hieman lämpimämpi pukea. Päälle pujotetaan kokoyömit ja sukat, jalat survotaan talvikenkiin, sullotaan vielä toppatakki ja pyyhe kieputetaan turbaaniksi päähän. Taaperramme jonossa lumeen tallautunutta polkua pitkin sisälle, jossa mummolla on valmiina kaakaota ja leipää, jonka päälle on siivutettu paksut siivut HK:n sinistä ja juustoa. Iltapalan jälkeen jo nukuttaa, ja kun ukki napsauttaa television kiinni yhdeksän uutisten jälkeen, on helppo pitää pää tyynyssä laatikkosängyssä turvallisesti napsuttavan kellon alla. Tuvan lattia narahtelee heikosti mummon korjatessa iltapalatarvikkeet, tehdessä "tilan" itselleen ja ukille tuvan pöydän viereiseen sänkyyn.

Usein ukki kuorsaa jo ennenkuin olen unessa. Hymyilen ja tiedän, että jos herään yöllä, saan tietää kellonajan laskemalla joka tunti kuuluvat kellonlyönnit ja jos tarvitsen jotakin, mummo on kuiskauksen päässä.

*

Lyön löylyä niin että meidän kaikkien pitää kumartua. Armollinen hämärä kietoo meidät saunojat syleilyynsä ja ilmassa leijuu hento savun tuoksu. Ikkunalla kynttilä lepattaa juomalasissa ja lasten äänet kalkattavat milloin mitäkin. Jokainen vuorollaan tahtoo pestäväksi ja teen lapsille sopivia vesiä. - Anna minä kokeilen ensin, sanoo tyttäreni ja toteaa veden lämpötilan sopivaksi. Kaadan emalikannusta vettä tyttären niskaan ja hän huuhtoo pitkät hiuksensa. Ilmassa leijuu mustikan tuoksu, Erittäin Hieno Suomalainen mustikkashampoo ja hoitoaine. Niitä perusshampoita tätä samaa merkkiä oli mummolassa aina, muistan. Ja ukki tykkäsi Linna-shampoosta, koska se ei kirvele silmiä. Muisto hymyilyttää ja surettaa samaan aikaan. Ukin kuolemasta on jo yli 13 vuotta.

Kiepautan pyyhkeet hyvälle tuoksuvien pikkupoikieni ympärille jo saunassa. -Savusauna on maailman paras sauna, sanoo nelivuotias poikani, jonka elämän ensimmäinen saunomiskokemus tapahtui juhannussaunassa 9 kuukauden ikäisenä. - Mutta tykkään minä kyllä siitäkin saunasta, joka on tuolla meillä sisällä. Kylmässä pukuhuoneessa, jonka seinustaa kiertäviä lankkupenkkejä pehmustavat lapsuuskotini oman huoneeni hennon mintunvihreät räsymatot, puen pojille vielä toppahaalarit ja toppakengät. Esikoinen ottaa pojat mönkijän kyytiin ja kiirehtii sisälle.

Minä jatkan vielä saunomista. Vaahdotan hiukseni mustikkashampoolla ja lasken viileää järvivettä huuhdellakseni. Läiskään perään hoitoainetta ja hapuilen lauteen reunasta käsiini saunasaippuaa. Käytössä jo kulunut, eipä tunnu tekstejä, ajattelen, kun hankaan sitä käsiini ja saippuoin itseni. Tuttu tuoksu saa muistoja taas mieleen. Valutan vettä kannusta, teen uutta sopivan lämpöistä ja huuhtelen vielä lisää. Viivyn vielä lämpimässä saunassa kuivattelemassa, kunnes minua alkaa janottaa. Avaan oven salvan ja harppaan muutamalla askeleella jäisen lattian yli pukuhuoneen ovelle. Kynttilät lepattavat ikkunalla, jossa koristeena on savusaunaksi tehtyjen aittojen kätköistä rakennusvaiheessa löytynyt pikkuinen lapikkaan terä. -Tontun kenkä, tytöt sen löydyttyä sanoivat, ja kyllähän se sellainen saattaa ollakin. Savusaunassa asuukin ihan erityinen saunatonttu, me kuvittelemme. Ainakin siellä saa maailman parhaat löylyt ja tulee kaikista puhtaimmaksi myös mieleltään.

Kiedon kylmän saunatakin ylleni, kuivaan jalat ja survon ne kenkiin. Päälle puen vielä untuvatakin ja toisen pyyhkeen kiedon turbaaniksi päähäni. Tyttäreni kanssa rupatellen tarvomme lumeen tallautunutta polkua - neljä kertaa pidemmän matkan kuin mummolan saunasta - kuun valossa sisälle. Puolimatkassa tekee mieli avata takkia. On kevyt ja rauhallinen olo. Tämä on maailman parasta elämää. Niin ihanaa, että itkettää.

Sisällä väsyneet pienet pojat pyytävät jo päästä nukkumaan. Kuopus nukkuu jo. Isommat tyttäret auttavat iltapalaa pikkupojille ja esikoinen saunoo vielä isän kanssa. Tytöt auttavat pojille yöpuvut päälle ja menevät yhdessä nukkumaan. Minä saan käteeni vesilasin ja saan istua rauhassa, kunnes vielä nousen ruokkimaan kissat ja koirat sekä käyttämään koirat ulkona. Ehkä viikkaan vielä vähän pyykkiä ja luen hetken kirjaa.

Onneksi minulla on juuri tämä elämä.