korvamerkkeihin kirjoittamiseen tarkoitetulla tussilla mittanäytepullon kylkeen avattuani ensin pullon ja tiputettuani sisällä olleen säilytystabletin pois. Avatar. Napsautan kannen paikalleen ja toistan tabletin tiputtamisen. Äkri. Uudelleen. Bioni. Ja taas. Varjo. Viidennen kerran. Bettiina. Soilikki. Ylläri. Elke. Laitan mittanäytepullopussin pois, mutta rullaan pussinsuun auki uudelleen ja otan yhden pullon vielä, avaan korkin ja tiputan tabletin ulos. Kirjoitan kylkeen tarpeettoman isolla TANKKIMAITO.

Elsan olen testannut jo kaksi kertaa, molemmilla kerroilla negatiivista, joten otan lypsyputkesta sen kohdalta pois punaisen paalinarun, jonka olen aiemmin kiinnittänyt jokaisen antibioottihoidetun kohdalle antamaan lisähuomiota lypsyllä. Lehmän kannikassa lukee isolla sinisellä A-kirjain, sinisellä siksi, kun punainen rasvakynä on päässyt loppumaan, enkä ole useista meijerilläkäynneistä huolimatta muistanut ostaa uutta.

Kastelen puhtaan superlonitulpan ja puristan sen kuivaksi. Käännän kolmitiehanan osoittamaan pesuriin päin, avaan putkiston kumitulpan ja survon superlonin putkeen. Kumitulpalla jarrutan superlonin matkaa ja kohta valkoinen maito täyttää kokoojan lasisäiliön. Painan maitopumpun nappia ja odotan, kunnes kaikki maito on syöksynyt letkua pitkin tankkiin. Sammutan lypsykoneen kumitulppa kädessäni, nostan vasemmalla kädellä letkua tiristääkseni viimeisetkin maitopisarat tankin pieneen reikään, ja oikealla kädellä nostan letkun pois tankista. Kannattelen letkua ja sujautan tankin reiän kannen kiinni. - Taas pyyhkimättä tuo tankin päällys, ajattelen, ja asetan maitoletkun osoittamaan suoraan viemäriputkeen.

Kumitulppa paikalleen, kolmitiehana maidonkokoojaan päin, pieni veivautus vivusta, jolla kokoojan pohja avautuu ja pelastan superlonitulpan pois antibioottimaidon tieltä. Lehmien puolelle mennessäni väännän lypsykoneen käyntiin ja huudan jo ovelta: -Valmista!!

Käsissäni kannattelen mittanäytepulloja ja lehmien nimet sotkeentuvat hiukan. Niistä saa kuitenkin selvää, asettelen ne pölyiselle ikkunalaudalle ja pyyhin ensimmäisen erilleen lypsettävän. Avatar seisoo paikallaan, vaikka se näyttää lähtevän lentoon hetkellä millä hyvänsä. Potkunestäjä ehkäisee sitä nostamasta jalkaa, ja saan alkusuihkeetkin otettua. Vetelen muutaman suihkauksen jokaisesta neljänneksestä mittanäytepulloon ja mietin samalla, kuinka saisin otettua kaikista kattavimman näytteen. Päätän ottaa suihkaukset vielä loppumaidosta ja käyn lisäämässä pullojen joukkoon vielä yhden, jossa lukee YHTEISMAITO. Tarkoitan sillä kaikkien antibiootin vuoksi tänänä testattavien maitoa, ja käyn siirtämässä maitoletkun ohjautumaan maitotonkkaan.

Pyyhin myös Bettiinan, Bionin ja Varjon ja mies pyyhkii loput. Muistutan häntä ottamaan myös näytteet, että saan taas testata. Kun kaikki koneet ovat kiinni, rapsutan vielä kipeää Äppleä, ja harjaan siltä irtokarvaa selältä. Äpple ei jaksa nousta edes lypsylle ja koska tauti on vienyt sen maidon todella vähäksi, pyydän miestä jättämään sen makuulle.

Ensimmäisellä testauskerralla Äkri ja Avatar, Bioni ja Bettiina, Elsa ja Elke olivat negatiivisia eli puhtaita, Soilikki, Varjo ja Ylläri positiivisia. Jostain syystä kuitenkin myös tankkimaidosta ottamani näyte antoi positiivisen tuloksen, ja hädissäni testasin välittömästi uudelleen: kolme ampullia tankkimaidosta ja yksi Elsasta. Kaikki näyttivät iltamyöhällä negatiivista. Huh. Säikähdin jo!

Elsa on siis jo lypsetty meijeriin lähetettävän maidon joukkoon testattuani sen kahdesti negatiiviseksi, mutta joka kerta tuntemattomasta numerosta puhelimeeni soitettaessa hätkähdän: Joko meiltä tulleessa maidossa on ollut antibioottia sittenkin?

Levitän sisällä antibioottiampullit pöydälle, lasken, että niitä on tarvittava määrä. Etsiskelen hetken spriiliukoista kynää ja löydän sellaisen nukkekotiaskartelutarvikkeistani. Kirjoitan varovaisesti ampullien kylkeen lehmien nimet: Avatar, Äkri, Bioni, Varjo, Bettiina, Soilikki, Ylläri, Elke, sekä vielä TANKKI ja YHTEIS. Kymmenen näytettä, haude tulee täyteen. Laitan "koneen" pistokkeen seinään ja alan pipetoida maitoa. Pienen "palleron" puristus, vapautus maidon sisässä ja reikä ampulliin telineen kulmalla. Luen ohjetta ja tuskin uskallan hengittää ampulleihin päin. Bettiinan ampulli kaatuu, onneksi en ole vielä ehtinyt lisätä sinne maitoa, reagenssia - agaria, ohjeessa sanotaan - ei saa sekoittaa maitoon. Kun olen saanut kaikkiin kymmeneen onnistuneesti oikean lehmän, yhteisen tai tankkinäytteen maidon, nostelen ampullit varovasti hauteeseen omille paikoilleen ja tarkastan kellosta valmistumisajan. Kolmen tunnin päästä näytteet on luettava.

Nyt saan Bionin, Äkrin ja Avattaren tuloksista POSITIIVISIA, Elken näyte on epäselvä, sillä vaalean keltaista on vain pieni viiva ampullin alaosassa ( ohjeessa lukee: älä huomioi tummaa aluetta ampullin yläosassa, tulos luetaan agarin alaosasta ). Varjo, Bettiina ja Ylläri näyttävät negatiivisilta, Soilikki hyvin epäselvältä, mutta tulkitsen sen kuitenkin enemmän positiiviseksi. Tankkimaito ja yhteismaito ovat kumpikin kirkkaasti negatiivisia. Ihmettelen: - Miten yhteismaitonäyte voi olla negatiivinen (=puhdas ), kun kuitenkin ainakin neljän lehmän maito on testattuna positiivista?

Teen vielä testin samoista maitonäytteistä ja taas kolmen tunnin odottelun jälkeen katson tuloksia: Bioni, Äkri ja Soilikki ovat selvästi positiivista. Elke on negatiivinen, samoin Avatar. Niin myös Varjo, Bettiina ja Ylläri - puhtaita siis. Puhdas on myös tankkimaitonäyte, yhteismaitonäytettä en muistanut laittaa testaukseen enää uudelleen. Miten tästä saa mitään selvää? Mihin voin luottaa?

Iltapäivällä mennessäni navetalle odottamaan seminologia, siivoilen lehmien sontia ja ihmettelen paikallaan oudosti makaavaa Äppleä. Kun pääsen sen kohdalle, näen, että se on kuollut. Kieli näkyy hieman hampaiden välistä ja silmät ovat puoliummessa. Pää on taipunut partta vasten ja kaula on taitoksissa. Vatsa on jo hieman turvonnut, vaikka edellisestä visiitistä navettaan ei ole kahta tuntia. Kyyneleet kihoavat silmiini ja tuskailen miehelle: -Onpas kiva tästä vierestä tämä Assi siementää. Seminologi tulee, tuttu ihminen, ja parahdan hänelle jo ovella meillä olevan helvetin irti. Hän ei saa suunvuoroa, kun paapatan ja väliin hän sanoo monen kertoneen testin olevan hankala ja oikukas tehdä. Överi, jolta valui erinomaisia limoja aamulla, on kuitenkin tiine ja iloitsemme siitä hetken hymyssä suin. Assi on hyvässä kiimassa, eli jotain mukavaa tällekin päivälle,

Lypsyä aloitellessani soitan meijerin tuotantoneuvojalle ja tuskailen testausta ja sen tuloksia. Ihmettelen testin epäonnistumista ja tulosten vaihtelua, eikä tuotantoneuvoja keksi mitään viisaampaa. Kun ihmettelen, miten samasta lehmästä voi ensin tulla negatiivinen ja sitten seuraavan aamun maidosta positiivinen tulos, tuotantoneuvoja pamauttaa sanoa: "Kyllä se testoominen pittää älytä jossaen vaeheessa lopettoo, kun suap sen negatiivisen tuloksen." mutta minun päähäni ei millään uppoa ajatus, että luotettavaksi testiksi hankittu, maanlaajuisesti käyttöön meijerin käskyttämä testi voisi näyttää sikin sokin tuloksia maidosta, jossa ei pitäisi olla antibioottijäämiä. Minun laatukriteerien mukaan kun pitäisi voida luotettavasti testata lehmän maito vaikka joka päivä, ja antibiootittomalla maidolla tulisi luotettavasti tulla aina negatiivinen tulos. Emme kai voine itse päättää, kumpaa testin antamaa tulosta pidämme oikeana - kyllä sen vastauksen tulisi tulla testiltä itseltään idioottivarmoina samankaltaisina tuloksina!!

"Ee se niin herkkä voe mitenkään olla", sanoo tuotantoneuvojakin, kun ihmettelen, että eikö niitä ampulleja saa yhtään kallistella tai edes vahingossa heiluttaa. Kun tuskailen, miten voimme mitenkään uskaltaa lypsää hoidettuja ja jo varoajan ohittaneita lehmiä milloinkaan enää tankkiin, kun testikin noin sekoilee, tuotantoneuvojalla on vastaus: "Näkysköhän tuo niin isossa maetomiärässä, jos sinne niin vähänen miärä mänis antibioottia?" Kerron, että missään nimessä se en ole minä, joka sen testauksen "tuurillaan" laittaa, ja tuohdun jo pelkästä ajatuksesta, että tässäkö on neuvonnan apu, jota tämmöisessä tilanteessa annetaan. Kiitän tuotantoneuvojaa kuitenkin "avusta" ja jatkan asian tuskailua itsekseni.

Teen oman linjauksen: kun lehmällä on takanaan kolme selkeästi negatiivista näytettä, uskaltaudun lypsämään sen tankkiin. Pääsemme vaiheeseen, jossa Bettiina, Varjo, Elke, Elsa ja Ylläri lypsetään tankkiin, ja Elma, Ulla ( joiden varoaikakin umpeutuu myöhemmin kuin toisten ), Soilikki, BIoni, Äkri ja Avatar vielä erilleen. Testausta jatketaan, mutta ei yöunien kustannuksella.

Lypsyllä itkettää ihan syyttä suotta. Pyydän itselleni rauhallista, huoletonta mieltä, mutta postimyynnissä ei ainakaan niitä ole tarjolla. Tuskin kukaan myöskään luopuu omastaan. Vaihdossa voisin tarjota vain väsyneen, huolesta sairaan mielen, joka vetää suupielet alaspäin. Saan kuitenkin ystäviltä viestejä, konkreettista apua ja voimia. Silmälasien kiillotusta, että näen ainakin välähdyksinä sen, mikä elämässäni on erinomaisen hyvin.

Navetalta tultuani puen päälleni rakkaan mummoni puseron. Sen, jossa on tähtikuvioita ja joka oli mummolla omista vaatteista viimeiseksi päällä hänen joutuessaan viimeistä kertaa sairaalaan muutamia kuukausia ennen kuolemaansa. Paita lämmittää ihan eniten sisältä. Tuntuu kuin mummo halaisi minua ja sanoisi, että huomenna on paremmin, jaksa siihen asti.

Ja minä jaksan.