lehmän utareita lämpimällä luutulla. - Onko tämä jo lypsetty? kysyn mieheltäni. - Tuntuu niin tyhjiltä nämä tissit. Kyseessä on melkein kokovalkoinen Ylläri, jonka päivätuotos on tähän asti ollut reilun kolmenkymmenen kilon tietämissä. Liekö rehu vaihtunut vai mikähän lie, kun ei ole nyt aamulla maitoa lypsettäväksi. - Tyhjiltä ne tuntuivat jo eilen illallakin, mies vastaa, ja minä jatkan lypsyä miettien, mistä moinen voi johtua.

Kun pääsen toiselle puolella, myös Bettiinan utare tuntuu tyhjältä, tyhjemmältä kuin tavallisesti. Tarkastan juomakupit, ja niistä tulee vettä normaalisti. Ape näyttää maistuneen melko normaalisti, mutta asia vaivaa minua kovasti. Iltalypsyllä Bettiinan milkmaster näyttää Bettiinan maitomääräksi 0,3kg entisen normaalin 15 kg:n sijaan. Joku on pahasti vialla!

Seuraavana aamuna aistin jo navetan ovella, että mikään ei ole kunnossa. Lehmien sonta on lentänyt seinille, vaikka se ei erityisen löysää olekaan. Aivan kuin olisi ammuttu pyssyn suusta, eikä ollenkaan niinkuin normaalisti ritilään. Lehmiä katsoessani säikähdän todella. Koko rivi Soilikista Äppleen seisoo kyyryssä raskaasti huohottaen. Bettiina makaa voipuneena ja koko lehmä heiluu vaivalloisten huohotusten tahdissa. Varjo hengittää vahvasti vatsan lihaksia apuna käyttäen, ja Elsa on todella kipeä.

Toisella puolella on hieman paremman näköisiä lehmiä. Ylläri pysyy hädin tuskin pystyssä ja sen nenästä valuu keltaista räkää. Ehdotus ja Euro huohottavat, mutta niiden maitomäärä ei ole dramaattisesti laskenut. Onneksi Eini ja Amaryllis lypsävät sen mitä normaalistikin. Ellu on kipeä, samoin Aralia, jolta ei lähde utareesta yhtään mitään. Myös Elke on kadottanut maitonsa ja huohottaa räkä nenästä valuen.

Mittaan kuumeen jokaiselta lypsyn ohessa, jotta minulla olisi "kättä pidempää" eläinlääkärille soitettaessa. Yhdellätoista lehmällä lämpö on korkean kuumeen ylittävällä rajalla, kahdeksalla lievän kuumeen puolella, muilla normaali.

Eläinlääkärin saapuessa lehmät näyttävät vieläkin kipeämmiltä. - Voi kamalaa, sanoo eläinlääkäri ja ryhtyy kuuntelemaan lehmiä yksilö yksilöltä. Teen merkintöjä paperiin, johin merkkasin jo aiemmin lehmien lämmöt. Päädymme aloittamaan yhdeksälle lehmälle antibioottikuurin massiivisen keuhkotulehduksen/kuumeen vuoksi, sillä ne eivät pärjää oireidensa kanssa ilman lääkkeitä. Lisäksi10 muuta saavat pelkkää kipulääkettä. Eläinlääkäri lastaa autostaan karjakeittiömme pöydälle monta pulloa penisilliiniä, kaksi laatikollista Ketovetiä ( kipulääkettä ) ja aloitamme lääkinnän. Isäntä pitelee lehmiä, minä kirjaan ylös, mitä kukakin sai ja eläinlääkäri piikittää. Päässäni raksuttaa työn paljous ja maidon menetys: 9 lehmän maito menee hukkaan, viemäriin, sillä meijeriin antibioottihoidossa olevan lehmän maitoja ei saa lähettää.

- Nyt saakin olla hirmuisen tarkkana, sanon, ja piirrän rasvakynällä lehmien kylkeen suuria A-kirjaimia. Punaista väriä en tähän hätään löytänyt, sillä meillä ei juurikaan lehmiä lääkitä, jos tilanne ei aivan välttämättä niin vaadi. Hoidamme mieluummin muilla tavoin. Ehdotus hyppii kauhuissaan, kun eläinlääkäri lähestyy piikkeineen. Se saisi vain kipulääkettä, mutta päätämme antaa sen suun kautta, sillä kukaan ei saa sitä pistettyä sen pelätessä niin kovasti ja teutaroidessa siksi parressaan.

Bettiina, Varjo ja Elsa sekä Soilikki saavat kaikki mahdolliset tropit ja toivon niiden tilanteen kohenevan pian. Sydäntä särkee katsoa niiden vaikeaa oloa, vaikka ne "pelkkiä" tuotantoeläimiä ovatkin.

Iltapäivällä tullessani navettaan Ylläri jo syö, samoin Elsa ja Bettiina. Varjo seisoo vielä vähän hassusti ja Äpple ulostaa mustaa löysää ulostetta. Aloitamme lypsyn ja välttelemme A-kirjaimella merkittyjä lehmiä. Lypsyllä menee normaalia pidempään, sillä antibioottihoidetut on lypsettävä vasta ihan lopuksi. Illalla tankkiauton keräilyraportti kertoo maitoa olevan 800 litraa vähemmän kuin normaalisti. Alamäki on alkanut.

Sydän verta vuotaen siirrän terveiden lypsyn jälkeen aamullakin maitoletkun osoittamaan suoraan viemäriin, ja aloitamme hoidettujen lypsyn. Lisää lehmiä on sairastunut ja mietimme Ullan ja Elman antibioottihoidon aloitusta. Päätämme katsoa vielä pelkällä kipulääkkeellä, mutta seuraavana päivänä joudumme aloittamaan niillekin antibiootin niiden kunnon romahdettua totaalisesti. Pelkään nyt pikkuvasikoiden puolesta, sillä kuulen ensimmäiset yskähtelyt niiden karsinasta. Vasikat kuitenkin syövät ja juoskentelevat virkeinä, joten niille emme antibioottia vielä aloita.

Piikitän penisilliiniä lehmiin kuin vanha tekijä. Imaisen kahdenkymmenen millin ruiskuun paksua valkoista mönjää, etsin sopivan paikan lehmän lavalta ja tökkään. Joku ponkaisee samassa kauemmas, toiset tyytyvät vain värisyttämään ihoaan ärsytyksestä. Merkitsen paperiin kaikki hoidetut heti niitä pistettyäni, ja viritän navetan oveen antibioottihoidosta kertovan huomiolappusen. On tärkeää, että myös satunnainen lomittaja tietää ja huomaa meillä olevan hoidon, jotta virheellistä maitoa ei joutuisi tankkiin.

Kun hoitoa on kulunut viikko, meidän ei tarvitse enää piikittää lehmiä. Lypsämme kuitenkin erilleen joka päivä yli 400 litraa maitoa, sillä antibioottihoidon varoaika kestää kauan. Vähintään 11 päivää hoidon loppumisen jälkeen lehmiä on lypsettää erilleen ja sitten voi maitoa alkaa testaamaan uudenlaisella Delvotest-laitteella antibioottijäämien varalta. Jos laite näyttää, ettei jäämiä ole, lehmän maidon voi taas laittaa tankkiin ja lehmä alkaa taas tuottamaan.

Varon ja varoitan meillä käyviä vieraita tästä taudista. Mistä se meille tuli, siitä ei ole varmuutta, mutta kävihän meillä eläinkuljettaja ( ja tuli kolme uutta lehmää! ), lomittaja, siementäjä ja eläinlääkärikin jo aiemmin navetassa. Se on voinut tulla ihan mistä vain.

Onnekseni lehmät alkavat näyttää jo terveiltä. Vain Äpplen maitotuotos jäi huomattavan alas, sen sonta on erikoisen näköistä vaikka sen syöntihalut ovat palautuneet. Sillä voi olla joku muu häiriö, ja voi olla, että se joutuu teuraaksi. Muiden lehmien maito alkaa olla suunnilleen samoissa kuin ennen sairastumista. Muistan sittenkin, että Äkrikään ei lypsä entisiä määriä, eikä Avatar. Aralia meni suoraan umpeen sairastuttuaan, eikä sitä olla edes yritetty lypsää. Sen pitäisi poikia kesäkuun alussa, ja toivon sen vasikan olevan kunnossa. Tauti kiersi 30% lehmistämme, ja se on mielestäni paljon. Toivon, että kukaan muu ei moista tautia karjaansa saa.

Onnellisin tieto tässä taudissa on se, ettei se voi tarttua ihmisiin eikä hevosiin!