melkein hengitystäni. Ajan autolla samaa mukavaa tietä, jota olen jo kerran ajanut. Mutka seuraa mutkaa ja tunnistan tuttuja seutuja. Pikemmin kuin uskonkaan, avautuu silmieni eteen peltomaisema, tuttu navetta ja talo. Ja ne lehmät! Nyt koko karja on laitumella, ja silmiä hivelee nähdä mustapilkullinen kylki, vitivalkoinen lehmä ja kauniit ruskean eri sävyt.

Emäntä riisuu takkinsa ja minä kiirehdin lopettamaan puhelun. Sammutan auton ja riennän lämpöiseen halaukseen. Halauksessa on ripaus surumielisyyttä, sillä emännän on luovuttava, että minä saan alkaa...

Kuljemme heti aitaukselle, jossa käyskentelee kaksi kultaista kultaisempaa vasikkaa. Ensimmäisenä luokseni tulee Jelena, jolla on persoonallinen väritys päässä. Jelena tulee luokseni ja hieraisee päätään ojennettuun käteeni. Juttelen jotakin höperöä ja pelkään, että unelmieni täyttymys, Hallariinan Jääprinsessa ei hyväksykään minua.

Kerron Ilonasta ja kurkistelen samalla laitumelle, jossa Iltaruska jo huhuilee jotakin puun takana. Kävelemme katsomaan, missä olisivat Hillariina ja muut, kun Taavi-koira päättää ottaa huomionsa! Se ampaisee kovaa vauhtia kohti vasikka-aitausta ja Jelenaa ja Jääprinsessaa viedään. Laudat lentelevät ja sorkat lentävät, kun pienet neidit kipaisevat kepeästi navetan taakse. - Voi Taavi, minkä teit!!!

Emännän ja isännän hellästi kutsumana vasikat kyllä tulevat takaisin. Taavi saa nuhteet, mutta auttelee vasikoiden kiinniotossa. Prinsessa vaikuttaa surumieliseltä, kuin se tuntuisi tietävän, että on aika jättää tutut mannut ja maat... Sisällä karsinassa Jelenalle maistuu maitoateria, mutta Prinsessa jättää juomisen väliin. Emäntää huolestuttaa ja minua jännittää. Entäs jos Prinsessa tahtookin jäädä?

Kahvittelun jälkeen - kahville mennessä huomaan, että tarkoittamani tuliaiset ovatkin jääneet kotiin! - tulee aika lähteä, vaikka tänne olisi helppo jäädä juttelemaan ja imemään positiivista maatiaislehmäenergiaa. Karsinasta haetaan reipas Jelena ja surusilmäinen Prinsessa, ja lastataan hevoskoppiin matkalle kohti tuntematonta. Ihastelemme vielä hetken kullankeltaisessa auringossa kylpevää nuorta kyyttöherraa. Että voi vasikka ollakin soma!

Matkalla pysähdyn kurkistamaan tyttäriä hevoskopissa, ja sievästi ne nukkuvat vierekkäin vailla huolen häivää heinäkasan päällä. Ajelen mieli keveänä kotiin, jossa olen iltamyöhällä. Tyttärille ei maistu kunnolla maito, mutta vähän maisteltuaan Prinsessa tahtoo tutustua mieluummin kavereihin. Jäähyväinen, Jojoba ja Jii-lin suhtautuvat tulokkaisiin rauhallisen uteliaasti ja pistän merkille niiden olevan sopivan samankokoisia.

Aamulla Prinsessalla on hirmuisen paljon asiaa. Prinsessa haukkuu uuden hovin, kertoo entisessä olleen kaiken niin paljon paremmin! Ilottarelle viedään kotikotoa tuoksuterveisiä, ja Ilotar suhtautuu Prinsessaan kuin olisi saanut rakkaan lapsen! -Täytyypä näistä kaveruksista ottaa joskus kuvia, päätän, ja yritän palvella Prinsessaa entistä paremmin. Lomittaja keksii, että Prinsessa ei tahdo maitonsa sekaan oikeaa maitoa ollenkaan, vain jauhemaito kelpaa. Kamarineito Jelena lohduttaa Prinsessaa, ja yhdessä toteamme, että kylläpäs kotitilan emäntä onkin vain viisas: tiesihän hän, ettei Prinsessa yksin suostu maailmalle matkaamaan. Jelena suhtautuu kaikkeen mutkattoman rauhallisesti, ja mallillaan osoittaa Prinsessalle, että uudessakin hovissa tullaan pärjäämään, rakkautta ja hoitoa riittää, vaikka seinät ja palvelijat erilaisilta näyttävätkin!

-Kerrotaanko emännälle, että et viihdy, kysyn Prinsessalta ja odotan, kuinka se miettii. Samalla lapset tulevat lähelle, rapsuttavat mukavista kohdista ja antavat imeä sormia. - Tämä valkoinen on näistä kaikista ihanin, sanoo poika, ja pienimmäinen säestää "muu mää", jonka äiti suomentaa tarkoittavaksi "minun lehmä". Prinsessa kiskaisee heinätukosta heinää, pureksii hetken ja huiskauttaa häntäänsä. - Ei kerrota, sillä kuka on sanonut, että en viihdy, Prinsessa hypähtää kauemmas. - Minä olen saanut valita, emäntä sanoi niin. Luulen, että täällä tarvitaan minua tälläkertaa enemmän.

Uusi suhde on syntynyt. Askel kohti yhtä monista unelmistani. Nyt minulla on jo kolme maatiaislehmää, Ilotar, jonka sisällä siemenet ovat jo itäneet, ja nämä kaksi pientä: Jelena-kyyttö ja Jääprinsessa-lappalainen. Ulla-lapinlehmän minuun istuttama rakkaus elää, ja tästä syntyy vielä jotakin elämää suurempaa. Ilotar on saanut lapsuudenystäviensä Hillariinan ja Hallattaren tyttäret kavereikseen!

Askel navetalle on vastoinkäymisten jälkeen taas kevyt ja onnellinen.