vinhasti maitojuomaa kädelläni sankossa. Jauhe liukenee vähitellen veteen ja vasikoille tarkoitettu juoma tuoksuu hyvälle. Emäntä laittaa jokaiseen sankkoon - joita on vähintäänkin 10 - vielä jotain vihreää, juoma-maikkia kai se lie, ja minä saan sekoittaa lisää. Muoviset viiden litran sankot taiteillaan maitokärrin kyytiin ja ne viedään pihalaitumella oleville vasikoille. Kärpäset surraavat juottopaikalla, jossa  maa on polkeutunut kymmenen innokkaan vasikan sorkkien alla kuin musta taikina. Vasikat tuuppivat toisiaan, mölähtelevät ja ryystävät kukin sankkonsa tyhjäksi ennätysvauhtia hännät heiluen. Minä nuuhkin kesän tuoksua, sen parhaimman kesän tuoksua, johon tarvitaan ruohon, naudan ja lannan tuoksu yhdistettynä raikkaaseen kesätuuleen.

- Mennäänkö hakemaan lehmät? huikkaa minulle kaunis nuori nainen, jota ihailen. Hänellä on liehuva kesämekko ja jaloissaan kumisaappaat. Kihartuvat hiukset laskeutuvat olkapäille ja hän hymyilee koko ajan. - Oota, vaihan vaatteet. Hän käy vaihtamassa ylleen farkut ja sitten mennään. Kävelemme tien kautta ylityspaikalle, jossa lehmät ylittävät maantien, laitamme tien yli aitalangat, joista roikkuu kuluneenvärisiä kangassuikaleita, jotka lienevät joskus olleet punaisia. Jatkamme alas laitumelle, jossa lehmät jo portilla odottelevat. Kun avaamme veräjän, lehmät lähtevät kävelemään kujaa pitkin kohti navettaa. Minulla ja serkullani on tärkeä tehtävä, meidän pitää olla autovahtina kahta puolen lehmien reittiä. Mietin, mitä tapahtuisi, jos auto tulisikin? Tööttäisiköhän se laiskasti liikkuville lehmille. Sitä en saa tietää, koska autoja ei tule,

Kävelemme lehmien perässä ja nainen kyselee minulta, miksi aion isona. - Minusta tulee karjakko, sanon ponnekkaasti ja naista hymyilyttää. - Minä en sitten millään viihtisi näitä hoitaa, mutta kait se on vaan pakko, kun ei muutakaan osaa, hän tuumii. Talon aikuinen poika tulee näköpiiriin ja nainen kihertää hassusti. Lienevät nuo jotenkin rakastavaisia, ajattelen, vaikka enhän minä semmosista mitään tiedä. Ajattelen kuitenkin, että tuommoinen mies minunkin on sitten löydettävä, että pääsen oikeasti lehmiä isona hoitamaan.

Lehmät ovat asettuneet navettaan paikoilleen ja ne on kytketty kiinni. Ne seisovat vierekkäin yhdessä rivissä ja niiden pään päällä kiiltelee lasinen maitoputki. Lypsetty maito kulkee putkea pitkin maitohuoneeseen, missä se suihkuaa lasisen kokoojan kautta maitotankkiin. Täällä kaikki on uudenaikaista ja helppoa, ja lehmille syötetään omituista haisevaa märkää heinää - pilalle mennyttä, luulin aluksi, jolloin minulle naurettiin paheksuttuani mätää heinää - jonka sanotaan olevan AIV:tä. Lehmät ovat kuitenkin yhtä kauniita kuin mummolassakin, ja niillä on samanlaiset, kattoa kohti kauniisti kaartuvat sarvet. Olen päässyt serkkuni mummolaan, Pirttimäkeen.

*

Tarkastan vasikoiden hapanmaitojuottopöntön, letkut ja tutit. Isompien vasikoiden tutti on taas purtu rikki. - Niinpä tietysti, juuri eilen vaihdoin tämän, marmatan ääneen ja huudan miehelleni navetan toiselle puolelle, että isompienkin vasikoiden tuttiin on saatava purentasuoja. Vetäisen letkut irti tuteista, käännän hapanmaitopöntön kannen selälleen ja irrotan melan, raahaan pöntön pesupaikalle ja kippaan vanhan, jo liikaakin hapantuneen maidonlopun ritilään. Huuhdon letkut ja pesen painepesurilla juomapöntön. Näin se on sentään helpompaa, naurahdan itselleni ja muistan aikaisempien vuosien tiskiharjalla jynssäämisen.

Mittaan happolaimennosta täysmaitoihin, jotka odottavat maitohuoneessa melassisankoissa, ja otan lypsykoneen pesurilta maitohuuhdevettä juomajauhemaitoa varten. Vaihtelen sankkoja pesurin vedenpoistohanan alle automaattisesti, laulaa loilotan täysillä radiosta kuuluvaa kappaletta ja harmittelen, kun kastelen lahkeeni. Mittaan kukkurallisia kauhallisia Startti-juomajauhetta veteen ja nostan seinältä porakoneen avukseni. Vimmaisesti annan porakoneen pyöriä sekoittaen osan maidontekeleestäni lattiallekin asti. Pyöritän suuntaan ja toiseen ja mietin, onkohan juoma-maikkia vielä olemassa. Se tuoksuisi niin hyvältä.

Iines-vasikka ( synt. 26.1.2011 e. Toto ) viikon vanhana.

Vien hapanmaitopöntön paikalleen ja väistelen lipovia kieliä, kun kiinnitän juomaletkut tutteihin. Hapatan juomajauheesta tekemäni maidot ja mittaan pH:n. Sopiva. Kannan maidot kaksi melassisankollista kerrallaan ja kaadan ne juomapönttöön. Ahneimmat käyvät jo tuteihin kiinni ja tuttu lussutus alkaa. Haen vielä täysrehua, heiniä ja vähän lehmien apetta, putsaan vasikoiden juomakupin ja silitän lähimmäksi ehtinyttä. - Iiwi-piiwihän se siinä. Pitäs sulle merkkikin kiinnittää, juttelen ja muistan samassa, että vastasyntyneiden maidot ovat varmasti jo liiankin lämpimät vesihauteessa lämmetessään.

Iiwi ( s. 4.2.2011 e. Aami ) työntyy ihan lähelle.

Kaadan tuttipulloon ensimmäisen annoksen ja könyän vasikan yksilökarsinaan. Ilona ei meinaa hoksata, miten tuttipullosta imetään, mutta sormeani se lutkuttaisi vaikka kuinka. Viimein saan sen ymmärtämään, mistä maito tulee ja sen emo nuolee vaatteitani vieressä olevasta parresta. Huokaan mielessäni onnekkaana, että olipas Ilonan syntymisessä tuuria: Aurora-hieho synnytti sitä pontevasti, mutta takaperin syntynyt Ilona ei meinannut millään alkaa syntymään. Piti soittaa naapurin isäntäkin vetoavuksi, ennen kuin Ilona lopulta syntyi. Onneksi sekä emo, että vasikka näyttävät voivan hyvin. Juotan myös Ilen ja nauran sen leveälle otsalle. - Ile pitääkin muistaa ilmoittaa välitykseen, mies sanoo ja lupaan hoitaa asian sisällä.

¨Huuhtelen vielä maitohuoneen lattian ja sitten olenkin vapaa hoitelemaan lapsiani ja lemmikkejäni. Toinen työrupeama menee niissä, mutta en valita. Itse hankittu rakas elämä!

( Aurora poiki 6.3.2011 Ilonan, samoin kuin Äpyli samana päivänä Ilen. )